Preceden

Elämän kehittyminen

Events

Maapallon synty

4700 BC - 4700 BC

hehkuvan kuumat olosuhteet -> jäähtyminen -> kivikuori ja kaasukehä, jossa epäorgaanisia yhdisteitä

Biologinen evoluutio

3800 BC - Present

Mutaatiot tuotti uusia ominaisuuksia, joista luonnonvalinta suosi sopeutumisen kannalta parhaita.

Elämän kehittyminen

3800 BC - 3800 BC

Epäorgaanisista aineista kehittyi orgaanisia. Orgaanisten ainesten jäädessä kalvon sisään kehittyivät ensimmäiset solut.

Tumattomat eliöt

3500 BC - 3500 BC

Tumattomat eliöt haarautuivat kahdeksi linjaksi: arkeonit ja bakteerit. Kehittyivät erilaisiksi. -> kilpailua.

Fotosynteesi

3000 BC - 3000 BC

Auringon valon avulla tapahtuva yhteyttäminen kehittyi. -> Syntyi happea, mutta aluksi se liukeni veteen. 2 miljardia vuotta sitten happea oli vasta niin paljon, että sitä alkoi kertyä ilmakehään. -> Otsonikerros

Soluhengitys

3000 BC - 3000 BC

Ennen kun happi lisääntyi tumattomilla eliöillä, niin ne olivat saaneet energian käymisreaktioista. -> Happi levisi veteen ja ilmaan. -> Hapelliseen ympäristöön sopeutuville eliöille kehittyi soluhengitys.

Tumallinen solu

2500 BC - 2500 BC

Tumallinen solu on suurempi kuin tumaton eli sinne mahtuu myös enemmän soluelimiä. -> Kehittynyt luultavasti siten, että arkeonit tai bakteerit sulautuivat yhteen.

Monisoluiset eliöt

700 BC - 700 BC

Kun solujen työnjako kehittyi siten ettei ne pärjänneet ilman toisiaan niin silloin kehittyi monisoluinen eliö. -> Elintoiminnot tehokkaampia kuin yksisoluisilla.
Osa eliön soluista erikoistui sukusoluiksi -> uudenlainen tapa syntyä.

Eläinten kehitys

550 BC - present

Tapahtui evoluutiossa nopeaa laajentumista. Löytyy paljon eri fossiileita. Monimuotoisuus lisääntyi merissä valtavasti -> puhutaan kambrikauden räjähdyksestä.

Sienieläimet, polttiaiseläimet ja nivemadot

Yksi ensimmäisistä monisoluisista eläimistä ovat sienieläimet. Monimuotoisuus yksinkertaista. Kaikki solut huolehtivat tarvittamista toiminnoista. Etuna irtautuviin ja silmikoiviin soluihin perustuva uusiutumiskyky. mm. järvisienet

Polttiaiseläinten pääjakso oli melko samankaltainen, mutta ne olivat kehittyneempiä. Etuna niillä oli kilpailuun käyttää vuorotellen suvuttoman- ja suvullisen lisääntymisen etuja. Esm. koralleilla oli erikoistuneita soluja, kuten hermo ja lihassoluja.

Nivelmadot kehittyivät kaksikylkisiksi. -> Etu- ja takapää -> Parempi liikkuvuus. Niillä oli ns. alkeelliset aivot. mm. kastemadot

Sisäinen tukiranka

Sisäinen tukiranka mahdollisti eläimeen koon kasvun ja elintoimintojen kehittymisen monipuolisiksi. -> Liikkuminen helpottui. Ensimmäinen eläin jolla oli sisäinen tukiranka oli leuauttomat alkukalat. -> kehittyi leuat ja tukiranka koostui rustosta.
Parhaiten sopeutuivat luukalat. Niillä oli luukudoksesta koostuva tukiranka. -> Suomupeite. Evät edistivät uimista ja uimarakon avula kalat pystyivät säätelemään syvyyttä. Luukudos muodosti myös tärkeän mineraalivaraston.

Ulkoinen tukiranka

Nilviäisillä oli kehittynyt ympärilleen kalkkikuori. Tämä ulkoinen tukiranka auttoi suojautumaan pedoilta. Pääjaksoon kuuluvat mm. kotilot ja simpukat.

Niveljalkaisilla oli suojaisa kitiinikuori, joka oli tukiranka sekä lihasten kiinnittymiskohta. Niillä oli myös tikapuuhermosto sekä aistit olivat monipuolisisa.

Piikkinahkaisilla oli kalkkilevyistä koostuva tukiranka. Liikkuvat hitaasti meren pohjassa.