YH4

Main

Schumanin julistus

1950

Ranskan ulkoministeri Robert Schuman julkisti suunnitelman yhdistää Ranskan ja Saksan hiilen sekä teräksen tuotannon ja kehotti muita valtioita liittymään niihin. Hänen suunnitelmansa perustui ajatukseen, että Euroopan yhtenäisyys on avain rauhaan. Solidaarisuus tuotannossa tekisi sodan Ranskan ja Saksan välille käytännössä mahdottomaksi.

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö

1951

Kuusi maata (Ranska, Saksa Benelux-maat ja Italia) allekirjoitti sopimuksen. Säädettiin korkea viranomainen hallinnoimaan hiili- ja terästeollisuutta sekä yhteistä edustajakokousta, mikä oli edeltäjä Euroopan parlamentille. Hollannin tukemana saksalaiset korostivat tarvetta luoda ministerineuvosto joka koostuu jäsenvaltioiden ministereistä vastapainona ylikansalliselle viranomaiselle.

Rooman sopimukset

1957

Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Länsi- Saksa allekirjoittivat Rooman sopimuksen, joka pani alulle Euroopan talousyhteisön (EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisön (EAEC tai Euratom). Syntyi yhteinen markkina-alue, jolla tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset voivat liikkua vapaasti.

Euroopan yhteisö

1967

ETY aloittaa työnsä ja saavuttaa nopeasti aseman tärkeimpänä Euroopan yhteisönä. Sillä oli komissio, ministerineuvosto ja neuvoa antava parlamentti, joka koostuu yleiskokouksessa valituista henkilöistä, jotka ovat omissa maissaan parlamentin jäseniä. Samalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuin syntyy tulkitsemaan Rooman sopimusta ja ratkaisemaan kiistoja.

Euroopan valuuttajärjestelmä

1979

Euroopan valuuttajärjestelmä perustettiin vuonna 1979 sitä edeltäneen Euroopan vaihtokurssien järjestelmän tilalle. Tarkoituksena oli luoda vakaa valuutta-alue, jolla sisäiset vaihtokurssien vaihtelut olisivat suhteellisen vähäisiä. EMS:ään osallistuvien maiden sovitut valuuttakurssit saavat vaihdella keskuskurssiin nähden 2,25 prosenttia ylös- tai alaspäin

Schengenin sopimus

1985

Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia.

Euroopan yhtenäisasiakirja

1986

Sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi sisämarkkinoiden toteuttaminen vuoden 1992 loppuun mennessä. Yhtenäisasiakirjassa myös perustettiin instituutio Euroopan poliittinen yhteistyö, jonka puitteissa jäsenvaltiot olivat koordinoineet yhteistä ulkopolitiikkaa.

Euroopan talousalue

1992

Euroopan talousalue laajentaa Euroopan unionin yhteismarkkinat EU:n jäsenmaiden lisäksi Islantiin, Liechtensteiniin ja Norjaan, ilman että näitä maita koskevat EU:n jäsenyyteen liittyvät velvoitteet ja edut.

Maastrichtin sopimus

1992

Maastrichtin sopimus allekirjoitettiin Alankomaissa, Euroopan yhteisön jäsenien kesken. Se syntyi talous- ja rahaliittoa ja poliittista yhteistyötä koskevien erillisten neuvottelujen tuloksena. Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn, euron luomiseen, ja siinä esiteltiin kolme peruspilaria: yhteisö, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa.

Amsterdamin sopimus

1999

Sopimus kehittää unionia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena. Sopimus sisältää pykäliä mm. seuraavista aiheista: unionin ja kansalaisten lähentäminen, unionin ulkosuhteiden vahvistaminen sekä lisää määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa ja laajentaa Euroopan parlamentin toimivaltaa.

Nizzan sopimus

2003

Sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli uudistaa toimielinten rakennetta kestämään Euroopan unionin laajentuminen. Jo Amsterdamin sopimuksen (1997) oli määrä täyttää kyseinen tehtävä, mutta se epäonnistui useimpien kysymysten käsittelyssä.

Lissabonin sopimus

2007

Lissabonin sopimus on Euroopan unionin uusi perussopimus, joka pyrkii parantamaan Euroopan unionin toiminnan tehokkuutta, demokraattisuutta ja sen ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä. Eurooppa-neuvosto saa Lissabonin sopimuksen mukaan pysyvän puheenjohtajan eli ns. EU-presidentin.